puh huh huijaa, nyt alkaa viikonloppu olla taputeltu, joten eiköhän ole aika hiukan valottaa siitä tännekkin. Olin siis Lohjalla sukuloimassa, ja reissun tarkoitus oli käydä katsomassa suvun uusinta tulokasta, 7 kuukautta vanhaa serkkuani! Reissu oli oikein mukava ja serkku tyttö melko huvittava tapaus! :)
Äiti otti reissuun mukaan kummatkin kannettavansa, joten tulihan sitä vapaa-aikaa aika tuhdisti tapettua jälleen kerran koneen ääressä! :D mukaan ite otin kirjojen ja vaatteiden ja kitaran lisäksi muutaman pelin: Need for speed unredcover 2, Baldurs gate collection, Colin mcrae rally 2005, Hellgate Londonin sekä Just causen. Noista kuitenkaan ei tullut pelattua kuin vain kahta viimeistä, mutta olin ainakin varautunut!
Hellgate Londonin olen omistanut jo pari vuotta, mutta johtuen pelin laitteistovaatimuksista, en ole sitä oikein pelailemaan päässyt. Se kuitenkin oli jo valmiiksi asennettu äidin koneelle, jolla sitä olin jo aikaisemmin testaillut, joten päätin sitä kokeilla pitkästä aikaa. luomani hahmo oli kuitenkin hävinnyt kuin pieru saharaan, joten piti luoda uusi hahmo. Muistaakseni olin edellisellä pelikerralla luonut miekkamiehen, joten tälläkertaa ajattelin kokeilla ampujatyyppiä, ja pelata peliä fps:n rpg:n sijaan. Meno oli melkosen kovaa ja hirviöitä tuli lahdettua kovaa kyytiä. Teoksesta huomaa kyllä, että pelin tekijäkaartissa on muutama Diablojen tekijöistä, sillä peli todellakin muistutti melkoisesti diabloja, vaikka shootterina pelasinkin! Kuitenkin huomasin, että shootterina kaikki oli paljon helpompaa, johtuen tietysti etäisyydestä vastustajiin. Miekkamies kuolisi varmasti helpommin ja useammin, mutta ammuskelijalla on vaan helppo mättää menemään!
Pitkään en kuitenkaan jaksanut Hellgatea pelata, johtuen osittain siitä, että tuolla koneella sitä pitää pelata huonoimmilla mahdollisilla asetuksilla, joten päätin kokeilla jotain aivan uutta, nimittäin Just Causea. Peli tuli joskus hommattua alelaarista, mutta huomasin kotona ettei oma kone pysty sitä pyörittämään, joten nyt oli hyvä tilaisuus päästä kokeilemaan tätäkin!
Peli yllätti heti alkumetreillä, meininki oli sen verran rajua ja ruumiita tuli sellaseen tahtiin, että gtat jää kevyesti varjoon. Peli muistutti kovasti kyllä gta pelejä tyylillisesti, vaikka tosin gtat vie silti voiton, ja kevyesti. Heti ensimmäisessä tehtävässä piti ampua hengiltä noin 20 tyyppiä, jonka jälkeen piti vielä ammuskella auton kyydistä perässä ajavia seuraajia. Tehtävä oli siis aloitustehtäväksi melkosen vauhdikas, kun vertaa gta sarjaan. jossa tuon tason tehtävät tulee vasta jossain puolenvälin toisella puolella!
Ensimmäisen tehtävän jälkeen jätin kuitenkin tehtävät sikseen ja lähdin rälläämään, ja siihen tämä peli tuntuu juuri olevan tehty! Paikka sijoittuu keksitylle saarelle, mutta tuo saari on aivan valtava! tutkittavaa riittää ja mikä parasta, kaikki paikat on auki jo heti alussa, toisin kuin gta peleissä! Tottakai siis ensimmäisenä oli pakko suunnata lentokentälle ja pölliä lentokone ja alkaa lennellä ja tutkia saarta! ja tutkittavaa riitti ja sitä riitti! kaikkea en todellakaan kerennyt tutkia, ja se oli kyllä erittäin positiivinen kokemus!
Kuitenkin oli pelissä paljon huonojakin puolia! Esimerkiksi kaikki ajoneuvot ovat hallittavuudeltaan aivan surkeita, kääntyvyys oli aiivan liian herkkää ja siitä tuli paljon ongelmia! mutta ei sen antanut haitata, oli kiva vaan päästellä menemään ja tehdä hulluja stuntteja! :) nyt kyllä hitusen harmittaa ettei kyseinen peli toimi tällä koneella, mutta pitänee pelailla sitten äidin luona! :D
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Ole Pro, ja minähän olen!
Eilissä iltana iski pieni väsymys, ja tuli tunne että jotain tekisi mieli pelata, joten ihan ekaksi päätin pitkästä aikaa pelata FIFA 09:ä, mutta jo yhden pelin jälkeen homma alko tympiä, joten päätin vaihtaa mielekkäämpään lajiin, ja törkkäsin pleikkariini NHL 10:n.
Lämmittelyksi jatkoin pokaalitaisto stanley cup finaali sarjaa Kalpalla Colorado Avalanchea vastaan. Ottelu oli sarjassa toinen, ja edellisen olin voittanut tiukasti 3-2, joten tiukkaa vääntöä oli luvassa, varsinkin kun itsekseen en ollut vähään aikaan pelannut! Ottelu lähtikin liikkeelle ensimmäisessä erässä Coloradon maalilla, ja erätauolle lähdettiin 0-1 tilanteessa. Toisen erän lopussa tilanne oli kuitenkin toisenlainen, toisen erätauon alkaessa tilanne olikin minulle 2-1. Viimeinen erä oli tiukkaa kamppailua, ja puolustus nousi tärkeään asemaan! Lopulta kuitenkin Colorado tuli ja tasoitti matsin, ja vieläpä viimeisellä minuutilla, joten hermoromahdus oli enemmän kuin lähellä. Joten jatkoaika oli tosiasia. Kamppailu oli tiukkaa ja tasaista, ja laukauksia tuli puolelle ja toiselle, mutta lopulta Sami Kapasen laukaus upposi maaliin, joten jälleen tuli 3-2 voitto!
Nyt kun lämmittely oli suoritettu, päätin tarttua härkää sarvista, ja jatkaa Be a Pro peli muotoa, johon olen luonut omalla nimelläni pelaavan pelaajan. Kausi oli aloittaessani jo joulukuun puolessa välissä. Ja joukkue johon minut oli varattu oli Vancouver Canucks. Eka matsi meni jälleen melko epätasaisissa merkeissä, ja sain ottelusta vaivaiset 8+3 tehopisteet. Lienee siis sanomattakin selvää että olen pistepörssin ykkösenä tällä hetkellä. Muutenkin ilmeisesti kannattaisi hitusen nostaa vaikeusastetta, mutta ajattelin ekaksi pelata tämän tulokaskauteni tällä samalla vaikeusasteella kuin olin aloittanutkin. Seuraavat ottelut eteni melko lailla samaa vauhtia, ja jokaisessa matsissa tuli hommattua itelleni vähintäänkin se kypärätemppu, yleensä "vähän" enemmänkin. Mutta päivän parhaaksi pistesaldoksi jäi kuitenkin tuo ensimmäisen ottelun 8+3 tehopisteet, joka ei kovin kaukana ole henkilökohtaisesta ennätyksestäni yhdessä ottelussa, joka on tehopisteet 9+4, joten yhtä vaille jäi kumpikin ennätyksestä!
Pari tuntia siinä sitten tulikin pelailtua lopulta, aina yhden pelin pelasin ja kaksi simuloin, jotta kausi nyt jossain vaiheessa edes päättyisi, ja lopulta päädyin muistaakseni johonkin tammikuun puoleen väliin. Kauden pistepörssissä komeilen kevyesti ykkösenä 174:llä tehopisteellä, ja kakkonenkin on noin 120 pistettä jäljessä, joten lienee jo varmaa tuo pistepörssin voittokin! "Hitusen" kyllä tuo on epätodellista, mutta se lienee johtuu vaikeusasteesta, jota kyllä ehdottomasti nostan seuraavalle kaudelle jotta kiinnostus peliä kohtaan säilyy, eikä tule sitä turhautumista kun koko ajan kaikki sujuu liiankin hyvin.
Tänään pitelenkin taukoa pelaamisesta, kun tulin tänne heinävedelle taasen, mutta huomenna aamupäivästä voisi taas hitusen pelatakkin, ja raportoinpa siitä sitten taas tänne! ;)
Lämmittelyksi jatkoin pokaalitaisto stanley cup finaali sarjaa Kalpalla Colorado Avalanchea vastaan. Ottelu oli sarjassa toinen, ja edellisen olin voittanut tiukasti 3-2, joten tiukkaa vääntöä oli luvassa, varsinkin kun itsekseen en ollut vähään aikaan pelannut! Ottelu lähtikin liikkeelle ensimmäisessä erässä Coloradon maalilla, ja erätauolle lähdettiin 0-1 tilanteessa. Toisen erän lopussa tilanne oli kuitenkin toisenlainen, toisen erätauon alkaessa tilanne olikin minulle 2-1. Viimeinen erä oli tiukkaa kamppailua, ja puolustus nousi tärkeään asemaan! Lopulta kuitenkin Colorado tuli ja tasoitti matsin, ja vieläpä viimeisellä minuutilla, joten hermoromahdus oli enemmän kuin lähellä. Joten jatkoaika oli tosiasia. Kamppailu oli tiukkaa ja tasaista, ja laukauksia tuli puolelle ja toiselle, mutta lopulta Sami Kapasen laukaus upposi maaliin, joten jälleen tuli 3-2 voitto!
Nyt kun lämmittely oli suoritettu, päätin tarttua härkää sarvista, ja jatkaa Be a Pro peli muotoa, johon olen luonut omalla nimelläni pelaavan pelaajan. Kausi oli aloittaessani jo joulukuun puolessa välissä. Ja joukkue johon minut oli varattu oli Vancouver Canucks. Eka matsi meni jälleen melko epätasaisissa merkeissä, ja sain ottelusta vaivaiset 8+3 tehopisteet. Lienee siis sanomattakin selvää että olen pistepörssin ykkösenä tällä hetkellä. Muutenkin ilmeisesti kannattaisi hitusen nostaa vaikeusastetta, mutta ajattelin ekaksi pelata tämän tulokaskauteni tällä samalla vaikeusasteella kuin olin aloittanutkin. Seuraavat ottelut eteni melko lailla samaa vauhtia, ja jokaisessa matsissa tuli hommattua itelleni vähintäänkin se kypärätemppu, yleensä "vähän" enemmänkin. Mutta päivän parhaaksi pistesaldoksi jäi kuitenkin tuo ensimmäisen ottelun 8+3 tehopisteet, joka ei kovin kaukana ole henkilökohtaisesta ennätyksestäni yhdessä ottelussa, joka on tehopisteet 9+4, joten yhtä vaille jäi kumpikin ennätyksestä!
Pari tuntia siinä sitten tulikin pelailtua lopulta, aina yhden pelin pelasin ja kaksi simuloin, jotta kausi nyt jossain vaiheessa edes päättyisi, ja lopulta päädyin muistaakseni johonkin tammikuun puoleen väliin. Kauden pistepörssissä komeilen kevyesti ykkösenä 174:llä tehopisteellä, ja kakkonenkin on noin 120 pistettä jäljessä, joten lienee jo varmaa tuo pistepörssin voittokin! "Hitusen" kyllä tuo on epätodellista, mutta se lienee johtuu vaikeusasteesta, jota kyllä ehdottomasti nostan seuraavalle kaudelle jotta kiinnostus peliä kohtaan säilyy, eikä tule sitä turhautumista kun koko ajan kaikki sujuu liiankin hyvin.
Tänään pitelenkin taukoa pelaamisesta, kun tulin tänne heinävedelle taasen, mutta huomenna aamupäivästä voisi taas hitusen pelatakkin, ja raportoinpa siitä sitten taas tänne! ;)
tiistai 25. toukokuuta 2010
ihan kun jotain olisi unohtunu... ai niin, se juoni!
Tänään on tullu mätettyä sacred 2:sta aika lailla, ja on todellakin tullu huomattua kaikki kyseisen pelin viat ja hyvät puolet!
aloitetaanpas hyvistä puolista, kun niitä ei ole paljoa:
- Musiikki, taistelussa kunnon jykevä hevimusiikki on vaan juuri oikea valinta!
- jokaisella hahmolla oma henkilökohtainen ratsunsa. Eihän se kovin omalaatuinen idea toki ole, onhan wowissakin jokaisella rodulla oma ratsunsa, mutta sacred 1:stä pelanneena voin sanoa että pitistystä tähän peliin tuo nuo omat ratsut!
Ja siinä olikin kaikki hyvät puolet, eiköhän siirrytä niihin huonoihin!
-Juoni!!! tai siis oikeasti sen puute, kyllähän tuossa pelissä joku pieni juoni melkein on löydettävissä, mutta se nyt on vaan jätetty taka-alalle, kukapa sitä nyt pelejä juonen takia pelaisi (heh heh). Tuli tuossa äsken mietittyä että onkohan se käynyt niin tuota peliä tehdessä, että se kenen vastuulle juoni on jätetty, onkin unohtunu tekemään jotain aivan muuta, ja lopulta se vaan on kyhätty nopeasti kasaan ja jätetty taka-alalle, että saadaan peli nopeammin julkaistua! Diablo 2:seen verrattuna (ei tätä peliä pitäisi missään nimessä kyllä verrata niin loistavaan peliin!) juoni on kuin vertaisi pahvilaatikkoa pilvenpiirtäjään!
- sivutehtävien hahmot, jotka seuraavat hahmoa kaikkialle! tämä osaa olla oikeasti jo raivostuttavaa, kun otat vastaan sivutehtävän, jotkut tehtävän antajat tulevat hahmon mukaan katsomaan että homma tulee hoidettua, tai jos heidät pitää kuskata jonnekkin niin se lienee toinen syy miksi mukaan tulevat! mutta sitten kun en enää muistanu mistä tehtävästä kyseinen henkilö mukaan tuli! (ja kerran teinkin kaikki sillä hetkellä avoinna olevat sivutetävät ja silti hahmo vielä roikkui mukana kuin takiainen). Sitten kun menet suorittamaan muita tehtäviä ja se hemmetin pösilö roikkuu mukana eikä tee mitään muuta kun juoksee karkuun kaikkea mikä liikkuu, niin vähemmästäkin alkaa sapettaa! Eikä se nyt vielä itsestään sapeta, mutta kun se perhanan pösilö päättää kirkuen juosta karkuun jotain hirviötä jota yritän tappaa, ja hirviö vaan juoksee pösilön perässä, joka samalla kiskoo kimppuunsa ihan sairaan ison hirviölauman, niin siinä on jo itkussa pitelemistä!
-loppuvastus! ymmärrän kyllä, että loppuvastuksen kuuluu olla vaikea, kyllähä Diablo 2.ssakin kuolin varmaan lähemmäs 100 kertaa kunnes sain Diablon ekaa kertaa tapettua, Baalista puhumattakaan. Mutta Sacred 2:ssa sekin menee naurettavuudemn puolelle, tai oikeastaan itkettävyyden puolelle! Kaikki loparit pelissä on kyllä olleet haastavia, mutta läpäistävissä kuolematta, mutta sitten tämä viimeinen, tai siis viimeiset, kun niitä penteleitä pitää olla 4! eka nyt meni vielä jotenkuten muutamalla kuolemalla, mutta sitten kun niitä pahuksen monstereita tulee 2 samanlaista kimppuun kerralla! Siinä meinaa jo vähemmästäkin päästä sulake palaa! jotenkin tuurilla ja taidolla onnistuin kuitenkin ne kaksi pirulaista tuhoamaan, ja sitten on jäljellä vielä 1! Ajattelin että tämä nyt on enää ihan peace of cake, kun olen noita jo 3 tappanu, mutta ei, hitto eihän sitä saa hengiltä millään, se iskee joka iskulla healthin melkein nolliin ja äkkiä kun ottaa potionin, niin taas on healthi samassa jamassa kun se iskee taas! ihan käsittämättömän vaikeaa! ja sitten kun kuitenkin sain siltä jokusen millin tuhottua ennenkuin kuolin, ja takasin tullessani huomaan että ei v***u se on keränny healthin täyteen, niin ei muuta kuin hellurei ja elämä risaseks! Siinä vaiheessa jos vielä jollain on mielenterveyttä jäljellä niin täytyy aika guru olla! itellä palo hermo niin totaalisesti että nyt saattaa sittenkin jäädä koko kyseinen peli pelaamatta läpi! Koko viimeisen Chapterin vedin läpi ihan silkasta ketutuksen voimalla, mutta tuohon ei tunnu sekään auttavan! Perhana että ottaa kaaliin!
Pakko myöntää että vaikka monia pelejä pelanneena harvoin tulee sellaista kokemusta että en tahdo pelata peliä läpi, oli se sitten kuinka ärsyttävä tahansa, mutta nyt taisin sellaisen löytää!
Huh, tulipas siitä aika pitkä tilitys! :D no nyt taitaa kyllä olla meikäläisen aika alkaa nukkumaan, jos vaan ärtymykseltäni saan unta! :D Tästä se näköjään alkoi tämä peliarvostelu/pohdinta osuus tässäkin blogissa! :D jatkoa seuraa piakkoin! :)
aloitetaanpas hyvistä puolista, kun niitä ei ole paljoa:
- Musiikki, taistelussa kunnon jykevä hevimusiikki on vaan juuri oikea valinta!
- jokaisella hahmolla oma henkilökohtainen ratsunsa. Eihän se kovin omalaatuinen idea toki ole, onhan wowissakin jokaisella rodulla oma ratsunsa, mutta sacred 1:stä pelanneena voin sanoa että pitistystä tähän peliin tuo nuo omat ratsut!
Ja siinä olikin kaikki hyvät puolet, eiköhän siirrytä niihin huonoihin!
-Juoni!!! tai siis oikeasti sen puute, kyllähän tuossa pelissä joku pieni juoni melkein on löydettävissä, mutta se nyt on vaan jätetty taka-alalle, kukapa sitä nyt pelejä juonen takia pelaisi (heh heh). Tuli tuossa äsken mietittyä että onkohan se käynyt niin tuota peliä tehdessä, että se kenen vastuulle juoni on jätetty, onkin unohtunu tekemään jotain aivan muuta, ja lopulta se vaan on kyhätty nopeasti kasaan ja jätetty taka-alalle, että saadaan peli nopeammin julkaistua! Diablo 2:seen verrattuna (ei tätä peliä pitäisi missään nimessä kyllä verrata niin loistavaan peliin!) juoni on kuin vertaisi pahvilaatikkoa pilvenpiirtäjään!
- sivutehtävien hahmot, jotka seuraavat hahmoa kaikkialle! tämä osaa olla oikeasti jo raivostuttavaa, kun otat vastaan sivutehtävän, jotkut tehtävän antajat tulevat hahmon mukaan katsomaan että homma tulee hoidettua, tai jos heidät pitää kuskata jonnekkin niin se lienee toinen syy miksi mukaan tulevat! mutta sitten kun en enää muistanu mistä tehtävästä kyseinen henkilö mukaan tuli! (ja kerran teinkin kaikki sillä hetkellä avoinna olevat sivutetävät ja silti hahmo vielä roikkui mukana kuin takiainen). Sitten kun menet suorittamaan muita tehtäviä ja se hemmetin pösilö roikkuu mukana eikä tee mitään muuta kun juoksee karkuun kaikkea mikä liikkuu, niin vähemmästäkin alkaa sapettaa! Eikä se nyt vielä itsestään sapeta, mutta kun se perhanan pösilö päättää kirkuen juosta karkuun jotain hirviötä jota yritän tappaa, ja hirviö vaan juoksee pösilön perässä, joka samalla kiskoo kimppuunsa ihan sairaan ison hirviölauman, niin siinä on jo itkussa pitelemistä!
-loppuvastus! ymmärrän kyllä, että loppuvastuksen kuuluu olla vaikea, kyllähä Diablo 2.ssakin kuolin varmaan lähemmäs 100 kertaa kunnes sain Diablon ekaa kertaa tapettua, Baalista puhumattakaan. Mutta Sacred 2:ssa sekin menee naurettavuudemn puolelle, tai oikeastaan itkettävyyden puolelle! Kaikki loparit pelissä on kyllä olleet haastavia, mutta läpäistävissä kuolematta, mutta sitten tämä viimeinen, tai siis viimeiset, kun niitä penteleitä pitää olla 4! eka nyt meni vielä jotenkuten muutamalla kuolemalla, mutta sitten kun niitä pahuksen monstereita tulee 2 samanlaista kimppuun kerralla! Siinä meinaa jo vähemmästäkin päästä sulake palaa! jotenkin tuurilla ja taidolla onnistuin kuitenkin ne kaksi pirulaista tuhoamaan, ja sitten on jäljellä vielä 1! Ajattelin että tämä nyt on enää ihan peace of cake, kun olen noita jo 3 tappanu, mutta ei, hitto eihän sitä saa hengiltä millään, se iskee joka iskulla healthin melkein nolliin ja äkkiä kun ottaa potionin, niin taas on healthi samassa jamassa kun se iskee taas! ihan käsittämättömän vaikeaa! ja sitten kun kuitenkin sain siltä jokusen millin tuhottua ennenkuin kuolin, ja takasin tullessani huomaan että ei v***u se on keränny healthin täyteen, niin ei muuta kuin hellurei ja elämä risaseks! Siinä vaiheessa jos vielä jollain on mielenterveyttä jäljellä niin täytyy aika guru olla! itellä palo hermo niin totaalisesti että nyt saattaa sittenkin jäädä koko kyseinen peli pelaamatta läpi! Koko viimeisen Chapterin vedin läpi ihan silkasta ketutuksen voimalla, mutta tuohon ei tunnu sekään auttavan! Perhana että ottaa kaaliin!
Pakko myöntää että vaikka monia pelejä pelanneena harvoin tulee sellaista kokemusta että en tahdo pelata peliä läpi, oli se sitten kuinka ärsyttävä tahansa, mutta nyt taisin sellaisen löytää!
Huh, tulipas siitä aika pitkä tilitys! :D no nyt taitaa kyllä olla meikäläisen aika alkaa nukkumaan, jos vaan ärtymykseltäni saan unta! :D Tästä se näköjään alkoi tämä peliarvostelu/pohdinta osuus tässäkin blogissa! :D jatkoa seuraa piakkoin! :)
lauantai 22. toukokuuta 2010
että sellanen päivä tänään!
Tänään olikin astetta rankempi päivä kun piti tehä puuhommia! Eilinen ilta venähti 1 asti, kun tuli pelattua Tuomaksen ja Tiinan kanssa Nhl 10:iä, ja senpä takia sitten herääminen tänään venähti vasta kahteentoista! sitten kun sain aamupalan popsittua olikin vuorossa puuhommia Tuomaksen kanssa, pistettiin iso pino katkastuja tukkeja pölkyiksi! se on yllättävän rankkaa hommaa!
Vielä en tiedä pelataanko tänäkin iltana Nhl:ää, mutta mieli kyllä tekisi, varsinkin kun eilen alotettiin Be a Gm peli Minnesota Wildillä, joten siinä on taas uutuuden viehätystä! :D
Vielä en tiedä pelataanko tänäkin iltana Nhl:ää, mutta mieli kyllä tekisi, varsinkin kun eilen alotettiin Be a Gm peli Minnesota Wildillä, joten siinä on taas uutuuden viehätystä! :D
perjantai 21. toukokuuta 2010
here we go!
Tästä se nyt sitten lähtee. Jo pidemmän aikaa on mieli tehnyt tehdä tänne oma blogi, mutta asiaa piti harkita pitkään ennenkuin siihen lopulta rupesin!
Tässä blogissani tarkoituksenani on pureutua syvälle tietokone ja konsolipelien maailmaan, sekä muutenkin tietotekniikan ihmeelliseen maailmaan, sekä tietysti oman elämäni muihinkin tapahtumiin! Tiedossa voi luultavasti olla myöskin elokuva sekä kirja arvosteluja myös, joten kannattaa olla varuillaan! :D
Ps: Teen tälle sivulle yläbannerin kunhan kerkiän ja saan ekaksi jonkun kuvankäsittely ohjelman toimimaan tällä koneella! :)
Tässä blogissani tarkoituksenani on pureutua syvälle tietokone ja konsolipelien maailmaan, sekä muutenkin tietotekniikan ihmeelliseen maailmaan, sekä tietysti oman elämäni muihinkin tapahtumiin! Tiedossa voi luultavasti olla myöskin elokuva sekä kirja arvosteluja myös, joten kannattaa olla varuillaan! :D
Ps: Teen tälle sivulle yläbannerin kunhan kerkiän ja saan ekaksi jonkun kuvankäsittely ohjelman toimimaan tällä koneella! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)