puuh.

huh heijaa. Taas on kovasti työtä tullut perin parissa tehtyä, että tännekin voisi taas jotain turinoida!

Tänään olen suurimman osan ajastani wowin parissa viettänyt, ja saa nyt nähdä miten pitkään tässä vielä siellä joutuu viettämään, kun ei muutakaan tekemistä ole. Siltikkin vaikka olen tänään luultavasti noin 5 tuntia pelissä viettänyt, olen vasta yhden levelin roguelleni saanut, eli saavuttanut 67 levelin. Eli enää ei tarvitsisi kuin yksi saada, jotta pääsisi pois pois outlandista ja northrendiin! :) toisaalta sekin on melko puuduttavaa aluetta, joten ei se tästä nyt hirveästi parane! mutta sentään hitusen.

Tänään kuitenkin sain erään merkkipaalun saavutettua päähahmollani, eli Piiggi the warrior kääpiöllä. Olen nyt pelannut lvl 85:lla 6 päivää! Se on aika paljon, vaikkakin ei vielä mitään verrattuna siihen reiluun 26:n päivään jonka olen koko hahmoon aikaa kuluttanut! ja kokonaisuudessa tänään on tullut kasaan 40 päivää, jotka olen pelin parissa kokonaan viettänyt. Aikaa siihen meni noin 3 vuotta! nopeasti laskettuna minulla on siis pelin parissa 960 tuntia!!! no huh huh, 40 vielä ja tonni on kasassa! :O no viimeistään pandarian ilmestyttyä tuo raja paukkuu rikki hetkessä! :P

Tänään vietin siis myös aikaa päähahmolla. Tahdoin rahaa, ja kehittää argeologiaa, joten tein miningiä aina missä vain oli jotain mineraaleja kerättävänä, ja old kingdomin alueella mahdollisimman paljon argeologiaa. Argeologia on enää 19 pisteen päässä maksimista. Se maksimikin toki nousee Pandarianin myötä, mutta ehkä ehdin ennen sitä senkin korottaa! :D

Kiirettähän tässä siis pitäisi pelin parissa, mutta en tahdo kaikkea aikaani pelissä viettää. Sen verran on vielä tuota tervettä järkeä päässäni, että en tahdo että peli on minulle kaikki. Vaikka vaikeata se tässä on välillä muuta tekemistä enää keksiäkkään. Kun asuu opiskelija-asunnossa näin ei opiskelijana, tuntee itsensä näin vieraassa kaupungissakin jossa ei minulla ole yhtään kaveria niin jokseenkin ulkopuoliseksi. Tänään kun on ammattikorkeakoulun uusien oppilaiden kastajaiset, joten koko 8 kerroksinen talo on hiljaa, kaikki taitaa olla siellä. Turhauttavaa tämä on ja yksinäistä, mutta minkäs teet. Ei voi mittään. Siksi pelille riittää aina vain enemmän ja enemmän aikaa. Mutta toisaalta onneksi on tuo mainio Tulen ja jään laulu sarja, josta on myös tuo Game of thrones sarja tehty, saa sitä aikaa sitä lukiessakin kulumaan!

Mutta en tiedä miksi tästä nyt tänne avauduin, mutta avauduinpa kuitenkin. Kai se johtuu osittain siitä, ettei ole ketään kelle puhua, kun Reettakin on siellä kastajaisissa, tai joko lienevät jatkoilla, tiedä häntä. Nyt kuitenkin jatkan joko wowi seikkailua, tahi jäätä ja tulta lauluineen kirjan muodossa. Suapi nähdä. Mikäli eksyn wowiin niin tänne tulee taas lisää asiaa jonkin ajan kuluttua, ehkäpä jo huomenna!