Hepskukkuu. Kuten viimeksi lupailinkin, niin nyt olisi luvassa lisää juttua assassins creed 3:sesta. Tapahtuipa nimittäin niin, että tajusin että hommaan piakkoin pleikka nelosen, ja sen hankittuani pleikka kolmonen ei nyt ihan eläkkeelle asti pääse, mutta lomailemaan kuitenkin, ja tulee jäämään vähemmälle pelailulle varsinkin alkuun, niin tuumasin että pakko pelata tuo assassiini kolmonen läpi mahdollisimman pian. Eilen pelasin yhden chapterin, ja loput juuri tuossa äsken, joten nyt on luvassa loppuarvostelua yms.
Niin ja spoileri varoitus, seuraava teksti tulee sisältämään spoilereita ac 3:n loppupään juonesta, joten tästä eteenpäin ei kannata lukea, mikäli joksus aikoo itse tuon pelin juonen kokea. Mutta tästä lähtee.
Kuten jo viimeksi valittelin, niin päähenkilö teki aivan jäätävän tyhmiä ratkaisuja jo viimeksi, ja kun pelaajalla itsellään ei ole vaihtoehtoa kuin vaan pelata niin kuin juoni vie, niin hieman pakkopullaa tämä loppua kohden itsellä oli. Minä tykkään erittöin paljon peleistä, joissa on hyvä juoni. Erityisen paljon pidän peleistä joissa on yllättäviä käänteitä ja erittäin hyvinkirjoitettua tarinaa muutenkin. Valitettavasti AC 3 ei kyllä täytä kumpaakaan kriteeriä. Paitsi hieman yllättävää toki oli pelin loppu, mutta siitä hetken päästä lisää.
Viimeksi jäätiin isäpapan kanssa yhteistyöhön,. joten seuiraava chapteri jatkui samasta tilanteesta. Mutta sitten kesken chapterin päähenkilö päätti lopettaa yhteistyön, joka oli kyllä erittäin järkevä teko, eihän sitä olisi pitänyt alunperinkään tukea koko yhteistyötä, mutta syy, jonka takia se yhtäkkiä loppui, oli vaan erittäin typerä. Kun isäpappa kertoi että george washington itse asiassa on se joka intiaaniyhteisöjä sorsii, suuttuu poika toki georgelle, mutta myös isälle. Jos isä on koko ajan aikonut tappaa george washingotnin, niin miksi helkutissa poika nyt tästä suuttuu isälle, joka kertoo mitä george on tehny. En ymmärrä tätä käsikirjoittamisen tasoa, jopa salkkareissa on välillä järkevämpää käsikirjoittamista, ja minä en edes katso salkkareita, juurikin tuon typerän käsikirjoituksen ja kaiken hölmöyden takia, ei vaan kiinnosta, joten se puhukoon aika paljon puolestaan.
No sitten on mentävä äkkiä pelastamaan kotikylä jonne ollaan georgen käskyjen mukaan hyökkäämässä. Se millä tapaa päähenkilö tämän tilanteen ratkaisee on jotain aivan järkyttävää sontaa että aivokapasiteetti ei vaan riitä käsittelemään tätä totaalista järjettömyyttä. Kun entinen paras kaveri (samasta intiaanikylästä) on hyökkäämässä george washingtonin lähettämien hyökkääjien kimppuun, pitääkin päähenmkilön hyökätä oman tätä kaveriaan vastaan. Ja koska jostain syystä kaveri ei usko että olen auttamassa niin mitäpä tekee päähenkilö? No tietty tappaa oman entisen parhaan kaverin joka tosiaan on samasta heimosta kuin itse päähenkilökin!!! Siis anteeksi mitä, mikä ratkaisu tämä tällainen on. Ja miten tämä estää georgen joukkojen hyökkäämisen kylään muka? mutta niin vain käy, kukaan ei hyökkääkkään, vaan itse on kiidettävä jo toisaalle. Ei vaan voi ymmärtää, koko hommassa ei vaan ole minkäänsortin järkeä!
SItten on pieni sota pätkä ja chapteri loppuu, jonka jälkeen on kuten aavistelinkin, vuorossa nykyaikaan sijoittuva pätkä, joka on täysin turha ja täynnä myös älyttömyyksiä, joista en jaksa edes paasata, liian turhaa ja liian typerää.
Sitten palataan takaisin menneisiin, ja alkaa suuri meritaistelu. MIkäli olen käsittänyt oikein, niin assassins creed 4 on ollut jo työn alla kun tätä peliä on tehty, joten kai näillä tehtävillä on hieman tarkoitus pohjustaa seuraavaa peliä joka tosiaan on merirosvo teemainen, mutta ne nyt vbaan tuntuu aivan irrallisilta koko juonesta, vaikka onhan ne hyvin perusteltu, mutta silti en vaan pidä. Varsinkin tämä kyseinen meritaistelu oli jotain aivan kauheaa, en pitänyt.
Taistelun jälkeen ollaan menossa tappamaan taas toinen pääpahiksista, mutta saadaankin hieman osumaa tykistä ja ollaan puolikuolleena raahautumassa sinne minne piti mennä. Ja kas, siellä ei olekkaan sitä joka piti tappaa, vaan isäukko. Ja sitten koittaa taas sontaa kun pitää itse taistella erittin puolikuntoisena tosiaan tykistä saaneena täysivoimaista isäukkoa vastaan. Normaali järjen mukaan tässä ei pitäisi hirveästi epäselvyyttä olla kumpi tuon taistelun voittaa, kokenut ja paljon taistellut temppeliritari, vai erittäin puolikuntoinen nuori assasiini, jonka opijnnot salamurhien parissa on vasta päättynyt. No vaikea taistelu se oikeastaan oli mutta tietysti päähenkilömme on se voitettava todennäköisyyksiä uhmaten, ja niin isäukko saa surmansa.
Tämän jälkeen on enää jäljellä se viimeinen, jonka luulin että vuoro kuolla olisi ollut tosiaan jo edellisessä chapterissa. Koko tämä chapteri on vaan erittäin tökerö ja pöljä. Päähenkilö tekee paljon typeriä asioita, etsiien tätä Charles leetä joka on tapettava. Ja jostain ihmeen syystä kaikki henkilöt joille pelissä pitää puhua, tietää jo ketä jahtaan, joten heiltä ei tarvitse kysyä kuin missä? todella outoa. Lopulta seuraa suuri viimeinen takaa-ajokohtaus, joita tosiaan vihaan sydämmeni kyllyydestä, ja tämä varsinkin oli jotain aivan kauheaa sontaa, mutta sain kuin sainkin sen lopulta läpi. pla pla pla ja lee on kuollut. Josta seuraa se että saadaan avain jotan ollaan jahdattu koko pelin, ja jota nykyhetken henkilöt tarvitsevat maailman pelastamiseen.
Siispä siirrytään viimeiseen chapteriin joka on nykyaikaa. chapteri on itseasiassa vain pelkkää loppuvideota, jossa kerrotaan miten päähenkilöä on johdettu tuohon paikkaan koko ajan jonkun muinaisen "hengen" toimesta. Tai siis ainakin jotain sellaista, en jaksa kertoa tarkemmin kun sillä nyt ei ole suuremmin väliä, kun sontaahan tämä koko loppu on. Sitten selviää että päähenkilökkä on vaihtoehtona joko tuhota maailma ja näin estää tämän "hengen" joku suunnitelma, tai aiheuttaa maailmanloppu ja siitä seuraa asioita. No itsehän tässä ei edes valintaa saa tehdä, vaan maailmanloppu se olkoon ja peli päättyy. no wau, nyt oli ehkä vuosisadan antikliiimaksisin loppu. Tämä on se mitä kohti koko pääjuoni on vienyt ensimmäisestä pelistä asti. Ei voi muuta sanoa kuin että hämmästyttävää! Hämmästyttävää miten suurta sontaa voikaan olla 3:n pelin kestoinen pääjuoni olla, huh huh miten suuri pettymys tuo loppu, vaikka olisihan se nyt pitänyt päätellä jo tuossa 9 chapterin aikana, että ei se nyt tästä enää paremmaksikaan voi mennä.
Huh huh, hiljaseks vetää. Peli oli hyvä pelillisiltä osin, vaikkakin iso osa päätehtävistä olikin melko ärsyttäviä, mutta muuten pelattavuus oli mitä mainioin, ja nautin pelin pelaamisesta. Mutta juoni oli se joka teki kipeää. En muista ihan vähään aikaan pelanneeni mitään noin surkeasti käsikirjoitettua peliä, ja eikä tuota kyllä juonen takia kannattaisikaan pelata. Loppujen lopuksi olen vain iloinen että sain sen pelattua ennen kuin se olisi jäänyt pölyttymään. Ja olihan siinä hauskat hetkensä ja viihdyin pelin parissa, varsinkin sivutehtävien ansiosta, joten oli se ihan pelaamisen arvoinen, mutta tuskin tulen kyllä tätä enää tämän jälkeen koskaan pelaamaan.
Joten sellasta. Suuresti veikkaan että seuraava päivitykseni tulee sisältämään sitten Ps4 asiaa, ja toivon mukaan Fallout 4 kokemuksia, mutta vaikea sanoa vielä kun ei varmaksi tiedä. Sen näkee sitten :D siihen asti ei muuta kuin moi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti